Miten meillä menee nyt?

Yleinen 3 kommenttia

Vilho on viikon päästä neljän kuukauden ikäinen. Ajattelin aloittaa jo kiinteiden ruokien maistattelun. Ensin varmaan perunaa ja sitten porkkanaa.

Tuo pieni mies kasvaa hirmu nopeasti, vaatekoko on 68 ja ensimmäinen hammaskin on jo pian puhkeamassa. Hän kääntyy selältä masulleen ja toisinpäin. Vielä se ei mene ihan sujuvasti, joten hermothan siinä menee. Tulisen ja temperamenttisen luonteensa hän on kyllä perinyt äidiltään, minulta.

Yöt hän nukkuu omassa huoneessaan ilman yöheräilyjä ja aamullakin meillä noustaan vasta 9-10 aikoihin.

Mutta mitäs minulle kuuluu? Olen pyörittänyt meidän vauva-arkea juuri neljä kuukautta. Hommaa riittää ja Vilho pitää kiireisenä. Olen ottanut tavaksi olla valittamatta väsymyksestä tai muusta ärsytyksestä. Tätähän me haluttiin. Enkä ole kyllä hetkeäkään katunut sitä päätöstä, mikä melkein kolme vuotta sitten päätettiin..tehdäänkö vauva?

Vapaa-aikaa minulla ei ole. Ilkka on töissä ja useat illat myös harrastuksissa. En osannut edes kaivata sellaista, ennen kuin minulta kysyttiin asiasta. Onko muilla lapsivapaata, esim. jokin ilta viikossa? Pisin aika ilman vilhoa on tähän mennessä ollut 3:n tunnin kesäteatteri. Vilho on vielä niin pieni, että on aivan loogista kantaa häntä mukana joka paikkaan. Autoilut ja kauppareissut on pitänyt jättää tekemättä hänen kanssaan, sillä niistä Vilho ei tykkää.

Tiesin odotuksen aikana, että olen vauvan kanssa paljon yksin. Olinhan myös masuni kanssa pitkään sairauslomalla. Mutta miten voi ihminen olla niin yksinäinen kuin minä nyt? Rakastan niin paljon tuota pientä tuhisijaa, mutta silti ajatukseni menevät viime kesään. Silloin oli työt ja kaverit. Työilmapiiri aivan loistava ja yhdessä vietetyt illanistujaiset myös. Silloin olin lapseton äiti, joka ei koskaan kertonut lapsensa kuolemasta. Nyt olen äiti, joka haluaisi juttuseuraa, edes joskus.

Stressaan hirveästi ensikevään töihinpaluuta. Hyväksytäänkö minua enää samoihin piireihin? Kuinka paljon asiat ovat ehtineet muuttua?

Vilhon syntymän jälkeen meillä ei ole käynyt ketään vanhoja ystäviäni. Poislukien Vilhon sylikummi, joka hyvin usein käy, onneksi. Kukaan ei soita tai viestitä. Kaikki antavat minun olla siinä pienessä vauvakuplassa, joka on kooltaan meidän asunnon kokoinen. En ole itsekään ollut aktiivisin, sen myönnän.

Havahdun lähes päivittäin itkemästä Vilho sylissä. Ihmiset sanoisivat, että babyblues, mutta ei. Se on Jooan kuva kastekehyksessä. Katson sitä joka kerta, kun istun olohuoneen sohvalla. En osaa kuvitella häntä naureskelemassa olohuoneen lattialla, niinkuin Vilho tekee. En edes koskaan saanut tietää Jooan silmien väriä, saati tuntea hänen tulista temperamenttiaan. Minulla on ikävä sitä poikaa, jota en koskaan päässyt tuntemaan. En ajattele koskaan, että Vilhoa ei olisi tässä, jos Jooa olisi jäänyt eloon. Minä halusin kaksi lasta pienellä ikäerolla. Enää en tiedä mitä haluan. Vilho saattaa jäädä ainoaksi eläväksi lapseksemme.

Tälläisiä pohdintoja tälläkertaa. Tätä kuuluu minulle nyt.

– Katariina

Hei, minä olen..

Yleinen 3 kommenttia

Vilho Markus Kristian!

Olen pitänyt vanhempani todella kiireisinä, sillä en tällähetkellä viihdy yhtään yksin. Ja aina kun äiti alkaa syömään tai haluaa käydä vessassa, minä huudan. Ja huudan muuten lujaa!

Äiti ja isi osti viimeviikolla ensimmäisen oman asunnon ja nyt meidän kotona on hirmuinen kaaos, kun kaikki tavarat täytyy pakata. Meidän uuteen pihaan tulee mulle oma hiekkalaatikko, mutta en osaa ihan vielä siinä leikkiä. Vuoden päästä kyllä osaan ja teen äitin kanssa ulkohommia! Aika jännä. Äiti on sanonu, että mä saan muumikumpparit kunhan vähän kasvan, semmoset kun äitilläkin on.

Olin muuten viikko sitten neuvolassa jo tasan neljä kiloa painava ja pituutta oli 53cm. Oon kasvanut ihan hirveesti ja äiti on saanu pakata mun pieniä vaatteita jo pois.

Mutta nyt mä meen taas nukkuun ja parin tunnin päästä herään uudestaan syömään.

– Vilho

Ensimmäinen kuukausi

Yleinen 1 kommentti

Kirjoittelu on ajanpuutteen takia vähän jäänyt. Tämä ensimmäinen 5 viikkoa on mennyt hirveän nopeasti.

Vietimme yhden viikon vanhemmillani, sillä minulle iski todella raju rintatulehdus. Tänään nappasin viimeisen antibiootin 14 vuorokauden kuurista..huh.

Vaapukka on kasvanut paljon ja 1kk neuvolassa mitat olivat jo 3040g ja 50cm. On se tissimaito vaan superfoodia! Ensimmäiset vaatteetkin on menneet jo pieneksi! Mun vauva kasvaa! Vaapukkaa kiinnostaa jo erilaiset rapisevat lelut. Niistä lempparina liberon perhonen, joka tulee ilmaiseksi aina kaikissa näytepakkauksissa. Ehkä siksi meiltä löytyy niitä 5 ja semmoinen kulkee aina mukana.

Viimeisiin viikkoihin on mahtunut myös paljon, todella paljon stressiä. Vauva ei öisin nuku kuin maksimissaan 2h pätkiä. Semmoisilla unilla ei hirveästi jaksa päivisin äiti touhuta. Olen muutenkin oppinut vasta nyt hieman nukkumaan, enkä vain vahdi vauvan hengitystä. Näen paljon unia Vaapukan kuolemasta ja myös Jooasta.

Vaikka katson Jooan kuvaa päivittäin, en silti muista miltä hän näytti. Näen kuvan, mutta minulla ei silti ole sitä tunnetta ja muistoa hänen ulkonäöstään. Vaapukka ei näytä yhtään Jooalta, sillä silloin todennäköisesti tunnistaisin myös niitä unholaan jääneitä piirteitä. Heillä on ehkä samanlaiset nenät, mutta muuta yhteistä en löydä. Vaapukka on aivan isänsä näköinen, kun taas Jooa oli täysin itsensä näköinen, ei kummankaan meistä. Niin ainakin sanoisin.

Ja se toinen stressin aiheuttaja..ristiäiset! En muistanutkaan kuinka iso työ on juhlien järjestämisellä. Täytyy olla paikka, pappi, tarjottavat, astiat, vauvan juhlavaatteet, saati omat joista imetys onnistuu, kastemalja -ja mekko, lahjapöytä ja vieraatkin täytyy kutsua. Sitten pitäisi olla juhlakunnossa, kun ristiäiset järjestetään. Onneksi nämä järjestetään vain kerran.

Kirjoitan seuraavan kerran ristiäisten jälkeen, jotka ovat jo tämän viikon sunnuntaina!

– Katariina

Synnytys

Yleinen 2 kommenttia

Vaapukan synnytys oli helpompi ja nopeampi mitä olin itse ajatellut. Siihen toki varmasti vaikutti se, että synnytys käynnistyi spontaanisti kauppareissulla.

Koko kuluneen viikon ravattiin synnytysvastaanotolla kipeiden supistusten takia, mutta tilanne kypsyi hitaasti. Tiistaina ensimmäisen käynnin kohdunsuun tilanne oli 2cm auki, keskiviikkona 3cm ja lauantaina 3,5cm. Kohdunkaulaa oli kokoajan jäljellä noin 2cm. Lauantaina tilanteen tarkistuksen jälkeen meitä pyydettiin tulemaan parin tunnin päästä uudestaan. Vaikka synnytys ei kuulemma ollutkaan vielä käynnissä.

Ehdimme olemaan noin tunnin pois sairaalasta kun kipeät supistukset sitten yhtäkkiä alkoivat ja samantien n. 1min välein. Sairaalaan kun päästiin, niin oli pakko liikkua ”seiniä pitkin” kamalien kipujen takia. Synnytys olikin yhtäkkiä käynnissä. Käyrien jälkeen päästiin heti saliin. Kohdunsuu oli auki 4cm ja kohdunkaula kadonnut. Siinä vaiheessa alkoi jonkinmoinen jännitys ja tärinä.

Salissa oltiin aikalailla klo. 00:00 ja meidän pieni Vaapukka syntyi klo. 05:08. Sinnittelin pelkällä ilokaasulla 8cm asti, jonka jälkeen sain spinaalipuudutuksen. Istukka ja sikiökalvot jouduttiin irroittamaan leikkaussalissa, sillä istukka oli päättänyt jäädä sitten ihan kunnolla kiinni kohtuun.

Yhden osastoyön jälkeen pääsimme hotelliin, jossa vietettiinkin tuskaisen pitkä viikko. Kotiuduimme vasta lauantaina 9.4. Vaapukan paino, verensokeri ja lämpö laskivat hieman liikaa, mutta onneksi kaikki arvot saatiin takaisin ruotuun lisämaidon ja ihokontaktin avulla. Nyt kunnon maidonnousun jälkeen lisämaitoa ei enää tarvita.

Nyt me opetellaan kotona olemista ja toimimista oikeasti elävän vauvan kanssa. Ei tässä vielä täysin ymmärrä, että meillä asustelee täällä pieni mies, joka vielä hetki sitten oli vasta haave tulevasta.

On tämä pikkumies vaan niin ihana!

Päivittelemme mahdollisimman paljon blogia, mutta vauva-arki vie toistaiseksi lähes kaiken ajan. Mutta olkaahan kuulolla

– Katariina

Rv. 35

Yleinen 2 kommenttia

Tänään tuli käytyä synnytysvastaanotolla, mutta ei tälläkertaa paniikissa. Muutaman päivän ilkeät tuntemukset saivat soittamaan Tayssiin ja sieltä pyydettiinkin sitten käymään.

Käyrät olivat oikein erinomaiset ja muutama supistuskin piirtyi käyrälle. Lääkärin ultratessa vauva oli virkeä ja muutenkin hyvinvoiva. Painoarvioksi tuli 2240g, ei siis ole tulossa nelikiloista vauvaa, vaan aika siro.

Kerrankin tehtiin kunnon sisätutkimus ja kohdunkaula oli lyhentynyt kahteen senttiin melkein viidestä ja kohdunsuukin sormelle auki. Ne ikävät tuntemukset ja supistukset ovat siis vähän kypsyttäneet tilannetta.

Seuraava aika kontrolliin saatiin 1.4., ellei vauva ole itse siihen mennessä jo saapunut maailmaan.

Tänään kuitenkin ”vietetään” Jooan nimipäiviä ja nautitaan ihanasta ilmasta! Vielä ihanampaa olisi jos pääsisi edes lenkillä käymään, mutta vauva on tehnyt harvinaisen selväksi, että tämä mamma pysyy paikallaan ja neuloo sohvalla.