iPana Äitiys - keskustelupalsta

Nykyaikaiset hedelmöityshoidot mahdollistavat lapsen saamisen ilman isää. Tämä mahdollistaa yksin elävän naisen perheen perustamisen.
Päätös lapsen saamisesta yksin voi olla vaikea, etenkin jos tukiverkkoa on niukalti.

Oletteko te pohtineet lapsen saamista yksin tai onko teillä kokemusta yhden vanhemman perheestä?

Itse odotan esikoistani paraikaa. Olemme perhe ilman isää mutta meitä on silti kaksi vanhempaa. Kaksi äitiä siis . Lapsi on saanut alkunsa lahjasoluilla yksityisklinikalla. Siellä meille kerrottiin jo ensikäynnillä hyvin kattavasti erilaisista tavoista kertoa omaisille ja ennen kaikkea lapselle itselleen ikäsopivasti siitä miten tämä on saanut alkunsa. Aika moni tuntuu obsessoivan isän tärkeydestä vaikka maailmassa on lukuisia rakastettuja ja onnellisia lapsia joilla ei ole isää syystää tai toisesta kuvioissa. Lahjasolulasten kohdalla suositellaankin kertomaan lapselle pienestä alkaen miten tämä on saanut alkunsa, kuitenkin ikäsopivalla tavalla. Tätä tarkoitusta varten on jopa painettu erilaisia kuvakirjoja joissa kerrotaan tarinanomaisesti asiasta. Tärkeäähän on tietenkin etteivät aikuiset ympärillä obsessoi puuttuvasta isästä. Oman pienokaisemme kohdalla termiä isä ei edes käytetä vaan puhutaan lahjoittajasta/kiltistä sedästä joka lahjoitti siemenen mistä kasvoi vauva. Lapselle kaikki mihin aikuiset suhtautuvat normaalisti on normaalia <3. Varmasti yh:lle on paljon raskaampaa se arki sitten ilman toista vanhempaa auttamassa mutta silloinkin jos on vahva turvaverkko perheestä ja ystävistä uskon että yksittäinen vanhempi voi olla ihan yhtä hyvä kuin kaksi vanhempaa pienokaiselle. Tärkeintä on että lapsi on haluttu, että tätä rakastetaan ja että tälle taataan elämän perusedellytykset kuten turva, leikki, ruoka, rakkaus, stabiili ympäristö jne. Kaikkea tälläistäkin käytiin ensikäynnillä hedelmöitysklinikalla läpi ja täytyy kyllä sanoa että mielestäni ihan normaalitkin heteroparit jotka eivät kärsi lapsettomuudesta voisivat hyötyä vastaavasta psykologinjuttutuokiosta jo ennen kuin lasta aletaan yrittää <3.

Meillä on tuttavissa nainen joka on yksin ryhtynyt äidiksi ja jolla on verrattain pieni turvaverkkokin. Hän on kuitenkin pärjännyt oikein hyvin ja hänen pikkuisensa on ihan verraton tapaus <3. Hän oli aina halunnut lapsia muttei kuitenkaan löytänyt miestä jonka haluaisi olevan lapsensa isä. Niinpä hedelmöitysklinikan ja spermapankin apu tämän mahdollistamisessa antoi hänelle hänen haaveensa ja hän ei ole katunut että ryhtyi siihen yksin. Ainoa asia mihin todella kannattaa henkisesti varautua on sitten se että aikuistenriennot jäävät taakse elämässä ja että ystäväpiiritkin saattavat jokseenkin muuttua (lähinnä siten että lapsiperheelliset pitävät edelleen yhtä mutta sinkut ja lapsettomat eivät välttämättä ymmärrä rajoitteita joita lapsi tuo vanhemmalle muassaan).

Hei Belluri,
Kiitos kertomastasi ja onnea esikoisen odottamisesta!
On ihan totta, että lapselle normaalia on se, mitä hänen ympärillään on ja missä hän kasvaa. Joskus voi olla vaikea puhua lapselle sopivalla tavalla, mutta varmasti jokainen löytää sopivan tavan sopivaan hetkeen. Erilaiset kirjat ja muiden kokemukset varmasti auttavat jos tarve vaatii