iPana Äitiys - keskustelupalsta

Kun laskettu aika lähenee, alkaa odottavalla äidillä usein tunteet vaihdella. Moninaiset kivut ja säryt voivat uuvuttaa, lisäksi huonosti nukutut yöt voivat viedä voimia. Päivät voivat olla pitkiä synnytystä odottaessa. Kodin laittaminen vauvaa varten tuo usein herkistymistä aikaan, ilon ja onnen tunteita. Loppuraskauden aikana kannattaa päivisin tehdä itselleen mieluisia asioita ja viettää aikaa puolison kanssa - oman voinnin mukaan.

Miten te kuivailisitte loppuraskauden tuntemuksia? Mistä saitte iloa päiviin? Mikä ärsytti?

Täällä se on menny ainakim huolehtien omasta painosta ja sen liiallisesta noususta.

Painonnousu on monilla mielessä raskausaikana. Usein se juuri aiheuttaa monenlaisia tunteita, se voi jopa aiheuttaa ahdistusta. Mitä muita tunteita loppuraskaus on tuonut? Mistä olet nauttinut?

Täällä laskettuunaikaan 5 päivää. Päivä päivältä ahdistaa enemmän kun lapsi ei tuu ulos. Ensisynnyttäjänä nyt jo 4kg mukula ei paljon mieltä ylennä. Ei ollut mitään synnytyspelkoja , mut täs odotellessa ja lapsen kasvaessa niitä alkaa Kehkeytyyn. Kotona on päivät tylsiä. Liikkuminen on tukalaa ja kivuliasta. Nukkuminen tunnin pätkissä. Ei mitenkään riemukasta ja hohdokasta. Positiivista on se ettei painoa oo tullu ku 10 kiloo ja raskausarpia ei oo ainakaan vielä. Kop kop. Supistuksia odotellessa menee tämäkin päivä. Blaah.

Moi Una!
Loppuraskaudessa tukala olo vie kyllä usein voimia. Pitkien päivien aikana kannattaa tehdä mieluisia asioita, yrittää saada ajatukset muualle. Muista myös rentoutua ja levätä että jaksat pian synnyttää! Tsemppiä viimeisiin hetkiin ja synnytykseen

40+1 ja olo on kovin malttamaton..on supistellut enemmän ja vähemmän säännöllisesti nyt 3-4 päivää, pari päivää selkeästi kivuliaampiakin, mutta sitten aina loppuvat ja tuntuu ettei synnytys etene mihinkään..haluaisin jo masuasukin syliin! Ehkä hän ei ole vielä valmis. Olen tehnyt kotiväelle ruokia ja siivonnut valmiiksi, vaihdellut vuodevaatteita ja myös jumpalla koittanut saada paikkoja auki, jomotuksia ja vihlontaa ja kaikkea on ja yöllä herään säännöllisesti kolmen kieppeillä. Tänään säikähdin kun en tuntenut vauvan liikkeitä ja herättelin sitten hänetkin, kuuntelin dopplerilla sydänäänet, nyt voi taas odotella. Supistukset tuntuvat myös selässä mutta mietin jo usein että teenkö itse jotain tai jätän tekemättä kun synnytys ei ala.. Vauva oli viimeisimmässä painoarvio-ultrassa aika pieni, 2,5 kg 37 raskausviikolla ja samoin esikoinen oli pieni ja meni kolme päivää yli lasketun ajan. Mitä useamman päivän menee yli, kärsimättömyys kasvaa..odottaminen on ollut tähän asti mukavaa, nyt toivoo että synnytys lähtisi kohta käyntiin, tai oikeastaan nyt ja heti!