Työyhteisössä on suhtauduttu hyvin kyseenalaisesti raskauteeni. Olen saanut kuulla todella ikäviä asioita. Kollegat ovat kertoneet, kuinka valintatilanteessa on pohdittu kannattaako minua palkata, kun jos sitten lisäännyn. Yksi kollega uteli teenkö heti toisen kaveriksi perään.
Esimieheni on todennut, että jos ei saada sijaista niin pitää katsoa tulenko vanhempainvapaalta töihin. Jouduin jo tarkistamaan, voiko sellaiseen velvoittaa, kun on kuitenkin jo myönnetty lomat. Hän oli myös puhunut kollegoille, että jos minulle vaikka tulisi keskenmeno. Tämä tuntuu erittäin pahalle.
Minua on painostettu etsimään itselleni sijaista/markkinoimaan työpaikkaa ja hakijat eivät ole kelvanneet. Ilmoitin raskaudesta 4kk ennen äitiysloman alkua ja olen yrittänyt muistutella rekrystä. Nyt asia on jätetty viimetippaan ja tuntuu olevan minun vika, ettei tekijöitä löydy. Paikka on myös laitettu ihmeellisesti määräaikaisiin pätkiin. Esimies oli myös verkostolle valehdellut, että minä olisin näin halunnut, vaikka en edes saanut olla mukana tekemässä työhakemusta.
Olen jutellut neuvolassa asiasta, mutta se ei poista kokonaan ikävää fiilistä. Olen myös yrittänyt saada kiinni ammattiliiton neuvojaa, vaan en ole saanut kiinni. Hulluinta tässä on, että teemme kaikki töitä lasten/nuorten parissa ja kaikilla muillakin on perhettä. Miksi minun lapsen saanti on niin kamalaa. Pelkään tämän turhan stressin vaikuttavan vauvaan.