iPana Äitiys - keskustelupalsta

Kysymys: Miten puolison saisi mukaan raskauteen enemmän?

Terveydenhoitajan vastaus: Puoliso kannattaa ottaa mukaan alusta asti neuvolakäynneille ja ultraäänitutkimuksiin jolloin asia konkretisoituu hänelle selvemmin mm. sydänäänien kuuntelemisella. Raskausajan tuntemuksista ja odotuksista kannattaa keskustella puolison kanssa avoimesti. Usein isälle saattaa tulla ulkopuolinen olo kun hän ei fyysisesti odota vauvaa. Vauvan tarvikkeita kannattaa käydä hankkimassa yhdessä, se lisää yhteisen odotuksen tunnetta.

entä kun oon yrittäny miestä saada mukaan ostoksille ja ostosten jälkeen kattelemaan tavaroita ja vaatteita... ei vaan oikeen innostu asiasta... lisäksi mies käyttäytyy edelleen kuin teinipoika vaikka jo edellisestä suhteesta yksi lapsi... ryyppää ja rellestää lähestulkoon joka viikonloppu ja hermostuu kun käsken lopettaa... mitä tehdä:/?

Kiva kun osallistut keskusteluun, harmi että sinulla on tuollainen tilanne! Vaikuttaisi siltä että sinä haluaisit miehen mukaan raskauteen, mikä tietysti olisi hyvä molempien kannalta, jotta saisitte rakennettua perhettä. Tilanteesta kannattaa kotona jutella, kerro avoimesti ajatuksista ja toiveistasti raskauden suhteen/puolisosi aktiivisuuden lisäämiseen. Vauva-arki yllättää nopeasti ja silloin mm. alkoholin käytön tulisi olla kohtuullisessa käytössä, asioihin kannattaa siis puuttua ajoissa. Jutelkaa kotona tunteistanne, miettikää millaisen arjen ja kodin haluatte vauvallenne tarjota, vauva ja hänen hyvinvointi on kuitenkin tärkeintä. Jotta vauvalla on hyvä olla, täytyy tietyt asiat olla kunnossa, kuten päihteiden käyttö, parisuhde ja turvallinen koti. Jutelkaa kotona millaisia vanhempia haluatte olla; mitä ja millaisen lapsuuden haluatte antaa vauvalle, millaisia roolimalleja haluatte olla. Jos kotikeskustelut eivät auta, kannattaa pyytää mies mukaan, neuvolan terveydenhoitaja voi tuoda isyysasiaan tärkeitä pointteja keskustellen ja tarvittaessa voitte saada lisäapua tilanteeseen. Tsemppiä, toivottavasti saatte asiat keskusteltua läpi ajoissa, ennenkuin vauva syntyy!

Jos jollain on vinkkejä tähän pulmaan, tai saman tyylisiä kokemuksia ja/tai ratkaisuja tilanteeseen, osallistukaa rohkeasti keskusteluun!

Harmittaa "kertojan" puolesta, että tilanteesi on tuollainen.
Meillä auttoi se, että sanoin ilman yhtään provosointia, että kaipaan miehen läsnäoloa. Ihan konkreettisesti kerroin, mitä se tarkoittaa, mitä toivon. Esimerkiksi, että mies tulee mukaan lääkärikäynnille ja istuu vieressäni. Oman mieheni kohdalla huomaan, että liikaa "ohjeistusta" ei kannata ladata kerralla. Ja näytän hänelle sen, että olen onnellinen, kun hän on sitten ollut mukana.

Meillä ensimmäisen raskauden aikana mieheni ei oikein olisi niin välittänyt lähteä lääkäriin, eikä ostoksille. En pakottanut, mutta muutamalle lääkärikäynnille vaadin häntä mukaan. Muistan, kun mies ei esimerkiksi halunnut nousta tuolilta ja tulla katsomaan lääkärin pikku monitorista vauvan sykettä, kun se ensi kerran näkyi. Vieläkään en usko, että hän ei olisi ollut kiinnostunut vauvasta. Ennemminkin kyse oli siitä, että hän ei koskaan ole erikoisemmin nauttinut siitä, että alapäätäni levitellään erilaisilla härveleillä. Hän ei vain kertakaikkiaan halua olla silloin lähimaillakaan.

Mies jää harmillisesti usein ulkopuoliseksi lääkärikäynneillä. Ollaan huomattu, että lääkäri saattaa puhua koko tunnin ajan vain minulle, eikä sanaakaan miehelleni.
Kävi tässä niinkin, että kun mieheni kysyi lääkäriltä kysymyksen, lääkäri kysyi jatkokysymyksen minulta, jonka muotoili jotenkin, että mitähän tarkoitit. Minä sitten käännyin mieheni puoleen ja kysyin häneltä, että niin - mitä tarkoitit. Oli kyllä koominen tilanne.

Erään lääkärin luona mies jäi lääkärin selän taakse, kun hän tutki ultralla vauvaa. Minä näin miehen selän takana katon rajassa olevan monitorin kautta vauvan ja mies sitten lääkärin puolikkaan selän takaa vähän vauvaa lääkärin pienestä monitorista. Ei ollut edes vieressäni penkkiä, jolle mies olisi voinut istua. Sanoinkin miehelleni, että ensi kerralla ihan itse siirrät tuolin siihen minun viereeni ja olet mukana kuuntelemassa, mitä lääkäri sanoo ja katsomassa vauvaa ja kysymässä kysymyksiä. Vaikka lääkäri ei häntä huomioisikaan.

Meillä on siis auttanut se, että kerron toiveistani. Ja välillä kerron ne sen verran napakasti, että mies ymmärtää, että nyt on parasta tulla mukaan lääkärille. Ostoksille en edes pyydä, koska hän ei ole koskaan nauttinut kaupoissa juoksentelusta. Mutta yllättäen hän on nyt itse alkanut katselemaan vauvan sänkyjä ja puhumaan eri hankinnoista nyt, kun vatsani on selkeästi näkyvä ja raskaus pitkällä. Minun puolestani saa käydä vaikka ostamassakin vauvantavaroita ilman minua. Onneksi kumminkin kysyy minunkin mielipiteen.

Tähän on kyllä myös kerrottava, että mieheni osallistumiseen on vaikuttanut se, että meillä valitettavasti kuoli ensimmäinen vauva ja on ollut myös keskenmeno. Sen tähden ehkä molemmat ymmärrämme valtavan hyvin tämän raskauden ja vauvan arvon, koko asian haurauden. Todella odotamme, että saamme pienokaisen kotiin asti hoivattavaksi.

Kiitos Vanamo kun jaoit kokemuksia ja paljon tsemppiä odotukseen! Miehen rooliin neuvolassa ja raskauteen liittyvissä käynneissä eri terveydenhuollon yksiköissä on viime vuosina kiinnitetty lisääntyvästi huomiota mutta valitettavasti isät sivuutetaan ikävästi jossain paikoissa edelleen. Isälle tulee helposti ulkopuolinen olo vaikka myös hän odottaa vauvaa, vaikkei fyysisesti. Isäksi kasvaminen tapahtuu hitaammin kuin äidiksi joten isän osallistuminen neuvola- ja lääkärikäynteihin on iso osa asian sisäistämistä, varsinkin ensimmäistä lasta odottaessa. Isät eivät välttämättä myöskään uskalla kysyä mieltä painavista asioista tai pelkäävät olevansa vain tiellä. Usein on vain otettava oma roolinsa käynnillä ja ilmaistava selkeästi että haluaa osallistua käyntiin täysipainoisesti. En usko että yksikään terveydenhuollon ammattilainen kieltäytyy huomioimasta isää, se tapahtuu ehkä vahingossa koska usein käynneillä keskitytään äitiin lääketieteellisistä syistä. Myös äidin kannattaa mainita asiasta jos kokee ettei isää ole tarpeeksi huomioitu. On kuitenkin muistettava että moniin paikkoihin lapsia ei voi ottaa tutkimuksiin mukaan, tämä on ymmärrettävää koska tutkimukset voivat olla vaativia eikä tilaa tai paikkaa lapsille voida järjestää.

Meillä jo kolmas lapsi tulossa ja miehellä aina tekosyitä että menee liikaa aikaa ja pitää töihinki ehtiä vaikka hänen pomo on joustava kuhan päivän työt tulee tehtyä. Mulla äitipolilla 2 viikon välein käynti ja en joka kerralle vaadi kuitenkaan mukaan vaan viime kerralla järkytyin kun olikin muutosta tapahtunut niin toivoisin että olisi minua tukemassa siellä. Neuvolassakin käyn yksin. Aiemmissa raskauksissa osallistui paljon enemmän niin kyllä meinaa harmittaa. Aiemmin kyllä piti kättä mahalla, puhui vauvasta ja vauvalle vaan tuntuu että ajautuu koko ajan kauemmas ja unohtaa minun sekä vauvan olemassa olon. Sillä kans menny yli tuo alkoholin läträys vaikka muutamasta puhuu niin aina juo känniin asti. Alan olla ihan loppu...

Moi jenski-!
Ikävä kuulla että koet olosi yksinäiseksi raskauden suhteen. Puolison tuki on äärimmäisen tärkeää raskauden eri vaiheissa ja vauvasuhteen luomisessa. On hyvin tyypillistä että alkoholin käyttö ja/tai liiallinen työnteko vie aikaa perheeltä. Oletko kertonut puolisollesi ajatuksistasi/toiveistasi? Miten hän reagoi?