Avioliitto vai avoliitto?

[Terveydenhoitaja Hanna]

Tämän vastauksen on kirjoittanut terveydenhoitaja tai lääkäri. Terveydenhuollon ammattilaisten vastaukset näytetään vain iPana Äitiys-palveluun rekisteröityneille käyttäjille.

Rekisteröidy iPana Äitiys-palveluun ja ota sähköinen äitiyskortti käyttöösi ilmaiseksi osoitteessa www.ipana.fi!

[satuli]

On se tyhmää että isyyttä vielä täytyy tunnustaa, vaikka ollaan kihloissa ja asutaan samassa osoitteessa. Mutta toki niitäkin naisia on jotka vetää kaksoiselämää ja hups keikkaa toiselle miehelle raskaana..
Ei tuo isyyden tunnustus sinänsä meitä haittaa, koska naimisiin ollaan menossa 23.1.2016. Ja jos lapsi tulee ajallaan on samalla hänen ristiäiset.

[anne-marie]

Minusta sekä äidin että lapsen asema on turvatumpi avioliitossa. Ihmetyttää että niin monet lykkäävät naimisiin menoa/eivät koskaan mene naimisiin vaikka asuvat yhdessä vakituisesti. Pidetäänköhän avioliittoa vähän liiankin pyhänä, jos siihen ei uskalleta lähteä? Vai onko paineet isojen juhlien järjestämisestä. Minusta avioliitto on niin hieno ja tärkeä asia ettei kannattaisi ainakaan suurten juhlahaaveiden takia lykätä.

[tui]

Itse en halua laisinkaan avioliittoon, se ei vain ole sellainen asia johon haluaisin mukaan: en tahdo valtiota mukaan suhteeseen, en tarvitse paperia yhdessäolosta enkä kyllä tosiaan kaipaa niitä juhliakaan. Hienoa heille joille se tuntuu oikealta, mutta itse jätän väliin. Isyys on nykyään helppo tunnustaa neuvolassa, eikä avioliitto muutenkaan tarjoa nykypäivänä niin paljon kuin joskus ennen. Avoliitto sopii minulle enemmän kuin mainiosti, olivat muut asiasta mitä mieltä tahansa.

[Jojo]

En pitäisi näita kahta minään trendijuttuina jotka menevät in ja out kategorioihin. Isyyden tunnustaminen ei nykyään ole niin hankalaa kuin muutama vuosi sitten, kun sen voi tehdä neuvolassa jo odotusaikana. Avoliitossamme ei käytännön asiat tunnu mitenkään hankalilta joten tuota osiota en ihan ymmärtänyt. Meillä on talouden yhteinen käyttötili sekä säännöllinen säästäminen tyttärellemme. Kotityöt jakautuneet alusta asti selkeästi.

[Chilli]

Lasten hankinta kuuluu vain avioliittoon. Tiedän olevani muinaisjäännös tämän ajatusmallini kanssa, mutta semmoista se on, mäenlasku kesällä. Itse ehdittiin olla naimisissa 9 vuotta ennen ensimmäistä lasta, joten meillä ei ollut edes siitä kiinni, että olisi pitänyt kiirehtiä alttarille, kun on muksu tulossa.

[EV1]

Paljon tärkeämpää on mielestäni se miten suhde kokonaisuudessa voi, kuin minkälainen status sillä on.

Lain silmissä avioliitto turvaa kyllä kattavammin, mutta kyse on lopulta tänä päivänä enemmän siitä miten pari itse tuntee asian suhteen. Ei ole, onneksi, enää yhteiskunnan tai enemmistön puolesta painostusta, tai pakotetta mennä naimisiin ellei halua. Ei se virallinen paperi kuitenkaan onnellista perhettä ja tervettä parisuhdetta tee. In vai out-ilmiöistä voinee keskustella lähinnä julkisten tilastojen perusteella.

Me menimme naimisiin mieheni kanssa ennen esikoisen syntymää, koska se täydensi meidän ajatustamme siitä perheestä mitä halusimme alkaa rakentaa. Ratkaisumme olisi hyvin voinut olla myös toinen, eikä avioliitto näy arjessamme juuri millään tavalla. Hyvä jos välillä muistaa kesken kauppareissun, että herranjestas, mehän muuten ollaan naimisissa ja sitten naurattaa.

[soontobemom]

Meidät vihitään ensi kuussa ja ensimmäinen lapsi tulee maailmaan vuoden lopulla. Avioitumispäätös oli tehty jo ennen kun lapsesta oli tietoakaan, mutta koemme, että avoituminen tulee hyvään saumaan.

Avioliitosta instituuttina voi olla montaa mieltä, enkä itsekään romantisoi sitä mitenkään pyhemmäksi ja aidommaksi sitoutumiseksi kuin avoliittoa tai muuta parisuhdemuotoa, mutta lain takaama turva on siinä se, minkä itse koen tärkeäksi. Lisäksi naisena on huomattava, että raskaudesta ja äitiydestä koituvat tulonmenetykset voivat olla tässä kohtaa uraa aikamoiset, joten avioliitto tässä kohtaa velvoittaa kumppania myös huolehtimaan minun ja lapsen taloudellisesta turvasta ja tulevaisuudesta.

[Mirre]

Minä 35, mies 36 ja molemmat oltu naimisissa tahoillamme.
Nyt toisemme löydettyämme tuntuu, että vasta tietää, mitä se suuri rakkaus, toiseen luottaminen ja yhteiseen tulevaisuuteen uskominen oikeasti on.
Yhteisestä päätöksestä jätettiin puolen vuoden yhdessäolon jälkeen pillerit pois ja annettiin kohtalon päättää tuleeko lapsi (jos siis on perinteisin keinoin edes tullakseen) vai avioliitto ensin. Molemmat "jutut" oltiin jo haaveiltu tähän suhteeseen liittää.
Meillä keskitytään nyt täysillä raskauteen ja tähän pullaan uunissa. En haluaisi mennä nyt tässä kiireessä vihille, joka saisi kaikenmuailiman ajatuksia paitsi läheistemme, mutta myöhemmin myös kasvavan lapsemme (tai lapsiemme) mieliin.
Näin tämä nyt meillä menee ja se sopii meille vallan mainiosti. Hirmuisen onnellisia ollaan toisistamme ja yhteisestä odotuksesta.