iPana Äitiys - keskustelupalsta

Viimeaikoina minusta on tuntunut parisuhteessa että käyn raskautta läpi aivan yksin. Mieheni on arkipäivät toisella paikkakunnalla töissä ja tästä syystä ei ole kerennyt kuin yhdelle neuvolakäynnillä sekä rakenneultraan. Muutoin olen yksin neuvolakäynnit sekä perhevalmennukset käynyt. Joka kerta laitan kyllä miehelle viestillä mitä käyty läpi. Pyysin vähän aika sitten miestäni omatoimisesti "käymään" perhehevalmennuksen asioita läpi, eli tein siis listan mihin asioihin hänen tulisi tutustua, kuten puolison rooliin synnytyksessä ja sen jälkeen, vauvan hoitoon ja ruokintaan liittyvät asiat. Annoin myös neuvolan vihkosen meille tulee vauva jotta saisi sen lukea, koska itse koin sen ainakin hyväksi. Tästä on nyt kaksi viikkoa ja kun olen asiasta kysynyt onko käynyt läpi ja tutustunut niin mies nauraen vastaa että on kokonaan unohtanut, sama käynyt myös apteekki listan kanssa jonka olin pyytänyt hänen hoitavan. Minusta myös tuntuu että yksin mietin vauvaan liittyviä hankintoja ja niitä yksin hommailen, olen kuitenkin useasti sanonut että miehenikin voisi katsella esimerkiksi mieleisiään lakanoita tai pyytänyt auttamaan tulevan hoitopöydän uudelleen käsittelyssä ( eli hiomaan koneella tasaiset pinnat), tähänkin sain vain vastauksen että, minun projekti joten saan sen tehdä yksin. Viikkoja siis 33 ja olo on välillä etten minä enään kaikkeen pysty tai kerkeä. Koen myös oloani laiminlyödyksi henkisesti, harvoin mieheni minulta kyselee miten oikeasti jakselen niin fyysisesti kuin henkisesti. Viikonloput menee yleensä siinä että minä touhuan ja hän pelaa koneella, tätä jatkunut jo niin pitkään etten enään edes jaksa hänen kanssaan vauvaan liittyvistä asioista tai omista fiiliksistäni puhua, kun tuntuu ettei häntä kovinkaan kiinnosta ja hän ei oma-alotteisesti ala puhumaan tai kyselemään vauvaan tai raskauteeni liittyvistä asioista.

Hei. Onpa ikävä kuulla että sinulla on tunne siitä että olet jäänyt ilman tukea raskauden suhteen. Usein isä saattaa kasvaa vanhemmuuteen hitaammin kuin äiti johtuen siitä ettei itse odota lasta fyysisesti ja asian sisäistäminen vie enemmän aikaa. Isyys ja siihen liittyvät tuntemukset saattavat alkaa muodostua vasta vauvan synnyttyä kun taas äiti pohtii äidiksi tulemista jo raskauden aikana.
Toivottavasti olet saanut puhuttua asiasta neuvolassa. Tarjolla on keskusteluapua josta voisit hyötyä. Erilaiset vertaistukiryhmät ja samaan aikaan äidiksi tulevien yhteiset foorumit tuovat monille apua. Puolisolle kannattaa yrittää puhua asiasta myös, tai vaikka kirjoittaa jos se on helpompaa. Puolisosi ei ehkä pysty ymmärtämään mitä käyt läpi ja miten vauvan tuloon pitäisi valmistautua, voi olla että hän ajattelee että ehtiihän sitä vielä myöhemminkin kunnes vauva syntyy. Toivottavasti hän myös pääsisi käymään vielä neuvolassa kanssasi odotusaikana. Parasta olisi jos voisitte yhdessä ottaa selvää, tutustua ja jutella esim. synnytyksestä, ehkä hänelle yksin asiaan perehtyminen voi olla haastavaa.
Tsemppiä jatkoon.