Nuorempana pidin tärkeämpänä ja suorastaan itsestäänselvyytenä sitä, että avioliitossa tulee tietenkin olla ennen lapsia.
Menin 7 vuoden seurustelun jälkeen naimisiin, jonka jälkeen yritimme lasta onnistumatta. Prosessi päättyi lopulta avioeroon.
Nyt odotan lasta uudelle avopuolisolleni ja oma ajattelumaailma eroaa täysin siitä, mitä se oli joskus ehkä 10-15 vuotta sitten.
Näköjään elämä menee painollaan ja olen nykysessä tilanteessani huomattavasti onnellisempi, kuin mitä olisin ollut jäämällä tuhoon tuomittuun liittoon.
Näiden ajatusten myötä yksi isyyden tunnustaminen tuntuu todella pieneltä asialta.
