iPana Äitiys - keskustelupalsta

Kysymys: Synnytys pelottaa kovasti. Mitä voisin tehdä helpottaakseni oloani?

Terveydenhoitajan vastaus: Synnytyspelko on kovin tavallista, eikä sitä tarvitse hävetä. Pelosta kannattaa jutella läheisten kanssa ja mainita siitä neuvolassa. Neuvolan terveydenhoitajan kanssa voi jutella pelosta. Synnytyssairaaloissa on käytössä ns. pelkopoli, johon on mahdollista päästä juttelemaan neuvolan kautta synnytyssairaalan henkilökunnan kanssa peloista – he kertovat synnytyksen kulusta, kivunlievityksestä ja yhdessä voi miettiä pelkoa, mistä se johtuu ja miten oloasi voisi helpottaa.

Ensimmäinen synnytys on joulukuussa edessä, on sitä jo tullut mietittyä useampaan kertaan. En (ainakaan tällä hetkellä) pelkää tulevaa kipua, kun tiiän että lääkitystä on saatavilla tarvittaessa. Se mikä tavallaan etukäteen ahdistaa on kontrollin menetys siinä synnytystilanteessa. Että jos en saakaan rauhassa synnyttää ja punnertaa, vaan että hoputetaan ja minua kuulematta tehdään päätöksiä synnytyksestä. Toki ymmärrän, että hätätilanne on sitten asia erikseen ja ympärillä on ammattilaisia, jotka kyllä osaa asiansa. Mutta varmaan se on joku "eläimellinen" vaisto, jonka mukaan tekis mieli vetäytyä yksin johonkin pimeään pesään ähisemään

Synnytysvalmennus on vasta lokakuussa, joten siellä varmaan viimeistään saa sitten tietoa miten synnytykset omassa sairaalassani hoidetaan. Toiveissa etukäteen on, että olisi mahdollisuus liikuskella ja vaihtaa asentoa mielen mukaan siinä h-hetken tietämillä.

Juup mulla 2 synnytystä takana. Ensimmäisen kohdalla en osannut oikein odottaa mitään etukäteen. En oikeastaan pelännyt tai sellaista ennen synnytystä. Sitten kun synnytys ei mennyt ihan normaali kaavan mukaan ja tuli pitkittynyt ponnistusvaihe ja lapsi vedettiin imukupilla pois niin siitä omasta kokemusesta jäi aika ikävät muistot. Synnytystä ei käyty kunnolla läpi että miksi niin kävi kuin kävi niin se jäi kaivamaan mieltä.

Toista lasta kun odotin niin otin tämän asian heti neuvolakäynnillä esille ja loppuraskaudesta menin sitten pelkopolin asiakkkaaksi. Sinä ainkana sain hyvin neuvontaa ja käytiin myös se ensimmäinen raskaus läpi kunnolla. Sain vastauksia kysymyksiin. Tehtiin suunnitelut raskauden käynnistys hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Kaikki sujui paremmin kuin osasin toivoa. Eli näin jälkikäteen voisin sanoa että jos on hankaluuksia synnytyksessä tai pelottaa etukäteen niin niistä voi ja kannattaa puhua neuvolassa. Itse sain ainakin hyvät neuvot ja rauhallisen mielen. Mitenkäs teillä muilla?

Hei!
Synnytykseen liittyvistä peloista kannattaa rohkeasti puhua neuvolassa jo ensimmäisillä käynneillä. Asiaa läpikäymällä koko raskauden ajan saadaan usein äidin pelkoa pienemmäksi ja oikeaa tietoa saataville. Usein synnytys alkaa konkretisoitua vasta sen lähestyessä eikä asiaa tule välttämättä ajateltua alkuraskauden aikana. Neuvolan kautta on saatavilla monenlaista apua esim. neuvolapsykologin tai terveydenhoitajan kautta. Valmennukset ovat hyvä tapa saada asiallista tietoa. Sairaalaan on mahdollista saada lähete ns. pelkopolille, jossa tehdään synnytystapa-arviota ja keskustellaan äidin mieltä painavista asioista. Varsinkin jos edelliseen synnytykseen on liittynyt negatiivisia kokemuksia, on tärkeää käsitellä asiaa hyvissä ajoin ennen seuraavaa synnytystä jotta saataisiin siitä äidille ja koko perheelle mahdollisimman hyvä ja positiivinen kokemus.

Heippa! Mulla on viides lapsi saanut vasta alkunsa ja synnytys pelottaa ihan hirveästi. Miten mikään puhuminen voi enää auttaa, kun kokemus puhuu puolestaan? Koko odotusaika jo valmiiksi pilalla?

Hei Ansu! Useamman synnytyksen läpikäyneenä osaat varmasti kertoa melko tarkasti mikä on synnytyspelon suurin syy vai onko siihen useampiakin syitä. Ovatko kokemukset joka kerralta huonoja vai löytyykö niistä positiivisiakin asioita? Hoitohenkilökunnasta löytyy varmasti joku jonka kanssa keskustelemalla voit käydä mielessäsi vellovia ajatuksia ja kysymyksiä läpi. Myös puolison tai muun läheisen tuki on merkittävää. Vertaistuen hakeminen auttaa useimpia. Avun hakeminen on tärkeää jos se tekee koko odotusajasta alusta alkaen ahdistavaa.

Esikoisen aikaan en osannut pelätä. Tiesin toisten puheista ja maalaisjärjenkin mukaan että se sattuu todella paljon, mutta kerran sen vain joutuu tekemään, ja onhan kaikkia kivunlievityksiä olemassa. Toisen kohdalla olikin sitten erilailla. Pelkäsin kaikkea ja paljon, ja heti raskauden alusta lähtien. Pelkäsin, että lapselle tapahtuu jotain, itselleni tapahtuu jotain, tai en vain jaksaisi synnyttää. Sektio pelotti kanssa.
Rohkaistuin puhumaan asiasta neuvolassa, sillä näin jo painajaisia kaikesta mitä voi tapahtua. Neuvolassa minut otettiin hyvin vastaan ja ohjattiin pelkopoliklinikalle, josta oli silloin apua paljon.

Tosin meidän tiemme ei ihan niin helposti mennyt alkuun, sillä synnärillä käytiin kahdesti ns turhaan. Loppujen lopuksi en pelännyt enää, kun h-hetki oikeasti tuli
Itse ainakin suosittelen juttelemaan avoimesti asiasta, oli sitten kuinka mones tahansa lapsi!Jokainen synnytys on kuitenkin aina erilainen.

Ite suhtauduin yllättävän rennosti synnytykseen, koska Suomessa on turvallista synnyttää. Saa kivunlievitystä ja täällä tiedetään mitä tehdään. Ensimmäisellä oli niin kova kiire, etten kerennyt saamaan mitään kivunlievitystä. Ammeessa olo auttoi niin paljon, että kerkesin sielä avautua kunnolla. Toisaalta harmmittaa kovasti, kun en tajunnut jäädä ammeeseen synnyttämään. Rakastan lillua muutenkin aina kylvyssä ja kuullut pelkkää hyvää vesisynnytyksistä.

Nyt kun miettii ja toinen lapsi joskus kun saadaan, niin olen miettinyt paljon sitä synnytystä. Itsellä niin kova piikkikammo, että jos en seuraavalla kerralla pääsekkään ammeeseen avautumisvaiheessa, että miten kestän. Kaikki kyllä sanoo, että se epin laittaminen tuntuu siinä vaiheessa hyttysenpistolta, mut sitten kun kuullu että siitä tulee selkä- ja pääkipeeks ja mitä kaikkee jotenkin muutenkin tosta ekasta synnytyksestä toivuin tosi nopeesti ja luulen sen olevan osittain sen ansiota, kun en mitään kivunlievitystä kerennyt saamaan. Välillä taas mietin, että menihän se ekakin luomuna niin miksei toinenkin no ehkä sitä kannattaa sitten vasta miettiä kun toinen antaa merkkejä itsestään.

Mä odottelen tässä esikoista enkä ole oikeen muualta kuin netistä lukenut synnytyksestä, äiti tietenkin kertonut omat tarinansa mutta siitä on jo aikaa kun on synnyttänyt. Ja koska oon 17 vuotta, ei samaa kokeneita kavereitakaan ole. Mutta ei pelota, jännittää vain et miten ehin sairaalalle h-hetkellä kun yli tunnin ajomatka, ja milloin olisi oikea aika lähteä. Olisin halunnu vesisynnytyksen, mutta Tayssissa ei oo mahollista, ainoastaan avautumisvaiheessa voi olla ammeessa. Joten vähintään silloin ammeeseen, ja toivon että se helpottaa sen verran etten tarvitse mitään muita kivunlievityksiä, kuin ehkä ilokaasua. En halua ylimääräisiä myrkkyjä kehooni tai lapseen. Uskon, että kun ei ajattele liian negatiivisesti ja pelkästään kipua, vaan ajattelee koko asian hyväksi kokemukseksi, se vie kipuja pois. Täytyy asennoitua siihen että se kipu on vain apuväline mikä auttaa lasta selviytymään ulospäin.

Positiivinen ajattelu synnytystä kohtaan auttaa varmasti, hienoa että lähdet luottavaisin mielin synnyttämään! Vesi on kovin rauhoittava elementti ja synnyttäneiden kohdalla hyvin tykätty kivunlievitysmenetelmä. Pitkän välimatkan vuoksi kannattaa pohtia, olisiko taysia lähellä sukulaisia/ystäviä, joiden luokse voisi mennä lähellä laskettua aikaa odottelemaan synnytystä? Toki vauva voi syntyä ennenaikaisena, mutta jos viikot menevät lähelle laskettua aikaa, on hyvä tällainen vaihtoehto muistaa. Jos odotat kotona synnytyksen alkamista, kannattaa laittaa sairaalakassi yms ajoissa valmiiksi, jotta voi pian lähteä kohti sairaalaa synnytyksen käynnistettyä.