Yhdeksän kuukauden odotus päättyi tyhjään syliin ja loputtomaan ikävään. Miten selviytyä arjesta, kun uutta raskautta varjostaa pelko toisenkin lapsen menettämisestä.
Meidän esikois tyttö kuoli myös kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. En toivoisi kenenkään joutuvan synnyttämään kuollutta lasta. Mutta elämä jatkuu muistot pysyy aina. Suru ei häviä mutta jää taka alalle pikku hiljaa. Siitä on pari vuotta nyt ja lähes tulkoon joka päivä on mielessä mutta ei enää niin pahalla tavalla. Uutta pienoismalli ei meillä ole vielä yritetty mutta ehkä jonain päivänä on sen aika. Voimia , tiedän mitä käytte läpi.
Voimia teille molemmille suuren surun keskellä! Minulla ei ole kokemusta lapsen menetyksestä, mutta vanhempani menettivät esikoisensa kuukauden ikäisenä, siskoni syntyi 4.1.1973. Aikaa on siis kulunut jo tovi, mutta huomaan vieläkin vanhemmistani kuinka he eivät ole unohtaneet pientä tytärtään, joka muutti taivaan kotiin aivan liian aikaisin. Bloginne etusivulla oleva kuva pysäytti minut todellakin, olen kuullut että isäni kantoi siskoni arkkua kainalossaan.
Minäkin menettänyt pienen tyttövauvan hyvin samalla tavalla kuin te. Halusin nopeasti raskaaksi uudestaan ja niin siinä kävikin. Nyt minulla on kolme lasta ja yksi enkelilapsi. Voimia ja valoa teille <3!
Esikoistyttömme kuoli 7-viikkoisena selittämättömästi, ns, kätkytkuoleman. Hän täyttäisi parin viikon päästä 7, ja menisi kouluun syksyllä. Suru ei lopu ikinä, vaikka ihana 5-vuotias tyttö pitää meidät virkeinä. Hän syntyi puolitoista vuotta esikoisen kuoleman jälkeen.
Ikuisesti meillä on ensimmäiselle tyttärellellemme paikka ja arpi sydämessämme, mutta elämän pitää jatkua. Tuleva esikoisemme tarvitsee meitä, eikä suruun saa jäädä asumaan.
Toi on kyllä aika vaiettu asia varsinkin meidän neuvolassa. Edes kysymällä ei oikein saanut mitään tietoa. Milloin kirjoitatte taas teidän kuulumisista tai jostain? Olisi kiva tietää miten teillä menee
Maa 14, 2015 @ 12:05:52
Niin surullista. Paljon voimia teille! <3
Maa 14, 2015 @ 17:32:27
Meidän esikois tyttö kuoli myös kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. En toivoisi kenenkään joutuvan synnyttämään kuollutta lasta. Mutta elämä jatkuu muistot pysyy aina. Suru ei häviä mutta jää taka alalle pikku hiljaa. Siitä on pari vuotta nyt ja lähes tulkoon joka päivä on mielessä mutta ei enää niin pahalla tavalla. Uutta pienoismalli ei meillä ole vielä yritetty mutta ehkä jonain päivänä on sen aika. Voimia , tiedän mitä käytte läpi.
Maa 14, 2015 @ 17:59:54
<3
Maa 14, 2015 @ 19:47:22
Ei jäänyt pienokainen luoksenne. Taivaan isä tahtoi niin. Oli hänellä tehtävä Jooalle toinen. Vei polkunsa taivaaseen.
Rest In Peace Jooa <3.
Paljon voimia teille Jooan äiti ja iska.
Maa 14, 2015 @ 21:11:50
Kiitos ❤ meitä on valitettavasti todella paljon
Maa 14, 2015 @ 21:34:40
Voimia teille molemmille suuren surun keskellä!
Minulla ei ole kokemusta lapsen menetyksestä, mutta vanhempani menettivät esikoisensa kuukauden ikäisenä, siskoni syntyi 4.1.1973. Aikaa on siis kulunut jo tovi, mutta huomaan vieläkin vanhemmistani kuinka he eivät ole unohtaneet pientä tytärtään, joka muutti taivaan kotiin aivan liian aikaisin. Bloginne etusivulla oleva kuva pysäytti minut todellakin, olen kuullut että isäni kantoi siskoni arkkua kainalossaan.
Maa 14, 2015 @ 23:01:37
Voimia! Kyynelehdin blogia lukiessani. Toivon teille onnea elämäänne.
Maa 15, 2015 @ 00:31:18
Minäkin menettänyt pienen tyttövauvan hyvin samalla tavalla kuin te. Halusin nopeasti raskaaksi uudestaan ja niin siinä kävikin. Nyt minulla on kolme lasta ja yksi enkelilapsi. Voimia ja valoa teille <3!
Maa 15, 2015 @ 11:41:10
Kiitos! Meillä on myös haaveena pikkuinen nyytti mahdollisimman nopeasti ❤
Maa 17, 2015 @ 14:53:52
Kyyneleet valu silmistä kun teidän blogia luki. Osanotot ja voimia teille <3
Maa 19, 2015 @ 00:21:43
Voimia teille!
Esikoistyttömme kuoli 7-viikkoisena selittämättömästi, ns, kätkytkuoleman. Hän täyttäisi parin viikon päästä 7, ja menisi kouluun syksyllä. Suru ei lopu ikinä, vaikka ihana 5-vuotias tyttö pitää meidät virkeinä. Hän syntyi puolitoista vuotta esikoisen kuoleman jälkeen.
Ikuisesti meillä on ensimmäiselle tyttärellellemme paikka ja arpi sydämessämme, mutta elämän pitää jatkua. Tuleva esikoisemme tarvitsee meitä, eikä suruun saa jäädä asumaan.
Maa 23, 2015 @ 10:36:44
Toi on kyllä aika vaiettu asia varsinkin meidän neuvolassa. Edes kysymällä ei oikein saanut mitään tietoa. Milloin kirjoitatte taas teidän kuulumisista tai jostain? Olisi kiva tietää miten teillä menee
Maa 28, 2015 @ 09:31:54
http://perheeseensyntyienkelipoika.blogspot.fi/2015/03/kun-ei-tieda-mita-ajatella.html?m=1
Maa 23, 2015 @ 11:21:24
Muruset rakkaat! <3 Toivottavasti pian saadaan iloisia uutisia Jooan pikkusisaruksesta! <3
Maa 28, 2015 @ 09:32:17
Toivottavasti ❤